75-vuotias ei ole nykyisin vanhus

HS 7.11.2020 Pääkirjoitus

75-vuotias ei ole nykyisin vanhus

On aika ravistella pinttyneitä käsityksiä vanhuudesta: 75-vuotiaat ovat lähempänä keski-ikää kuin kuolemaa.

Tilaajille

7.11. 20:15

Kun yli 70-vuotiaat määrättiin keväällä pysymään kotona koronaviruksen takia, moni raivostui: minä en ole vanhus! He olivat osittain oikeassa.

Vaikka korkea ikä on selvästi riski vakavammalle koronavirustaudille, seitsenkymppiset eivät ole nykyisin vanhuksia.

Ikääntyneistä puhutaan julkisuudessa usein yhtenä ryhmänä, mitä he eivät ole. Vanhuus alkoi vielä muutama vuosikymmen sitten 65-vuotiaana, mutta nykyisin se alkaa keskimäärin 80-vuotiaana. Käsityksemme vanhuudesta ja vanhenemisesta on vanhentunut.

Muutoksen voi jokainen helposti havaita lähipiirissään, mutta sen vahvistaa myös Gerontologian keskuksen tutkimus. Tutkijat vertasivat fyysisen ja älyllisen toimintakyvyn eroja nykyisten 75- ja 80-vuotiaiden sekä 1990-luvulla eläneiden samanikäisten välillä. Erot olivat hätkähdyttävän suuria sekä miehillä että naisilla. Nykypäivän 75- ja 80-vuotiailla on enemmän lihasvoimaa, he kävelevät nopeammin ja reaktiokyky on terävämpi kuin aiemmilla ikäpolvilla. Myös päättelykyky ja muisti pelaavat paremmin. Muutos oli erityisen suuri 80-vuotiailla.

1990-luvulla tutkitut olivat syntyneet vuosina 1910 ja 1914. He olivat eläneet läpi kaksi maailmansotaa, sisällissodan ja 1930-luvun laman. Myöhemmin tutkitut taas olivat syntyneet vuosina 1938–1939 ja 1942–1943. Vaikka he syntyivät sotavuosina, he ovat kasvaneet toisenlaisessa maailmassa kuin edeltävät ikäpolvet.

Ero näkyy jo siinä, että nuorempi polvi on keskimäärin fyysisesti kookkaampaa. Kun tämä yhdistyy liikunnan harrastamiseen, toimintakyky pysyy hyvänä myös eläkeiässä.

Myöhemmin syntyneet ovat päässeet osallisiksi kaikesta siitä hyvästä, jota yhteiskunta pystyi tarjoamaan toisen maailmansodan jälkeisen talouskasvun ja hyvinvointivaltion ansiosta. Varsinkin köyhimpien perheiden lasten ravitsemus parani dramaattisesti.

Nuorempi polvi on paremmin koulutettu, eikä työelämä ole kuluttanut heitä samalla tavalla loppuun kuin vanhempia ikäpolvia.

Erityisen tärkeää on ollut koulutus. Mitä korkeampi koulutus, sitä terveemmät elämäntavat ja parempi kyky käyttää esimerkiksi kulttuuripalveluja ja terveydenhuoltoa.

Terveyden kannalta iso muutos on myös tupakoinnin vähenemisellä. Jos vielä alkoholin kulutus vanhemmissa ikäluokissa vähenisi, terveitä elinvuosia tulisi rutkasti lisää.

Eliniän piteneminen hahmotetaan yleensä pidempänä vanhuutena, mutta totuus onkin jotain muuta: elämä on pidentynyt keskeltä. Keski-ikä jatkuu 10–15 vuotta pidempään kuin 1990-luvulla.

75-vuotias on siten lähempänä keski-ikää kuin kuolemaa. Moni tuon ikäinen pukeutuu farkkuihin ja lenkkitossuihin ja jättää lenkkipolulla nuoremmat taakseen.

Eläkeläisille suunnattujen palvelujen täytyy pysyä muutoksessa mukana.

Vanhuuden oireet alkavat keskimäärin noin kymmenen vuotta ennen kuolemaa. Tämä ikä on suomalaisilla nyt keskimäärin 80 vuotta. Viimeiset kaksi vuotta useimmat ovat jo hyvinkin huonossa kunnossa, jolloin he tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa.

Kun ikää kertyy, toimintakyvyn ylläpito on vuosi vuodelta tärkeämpää. Vastuu omasta kunnosta on jokaisella itsellään, mutta yhteiskunta voi myös tukea monin tavoin. Laitoshoito tulee aina kalliimmaksi kuin vaikkapa joogaryhmien rahoittaminen.

Ihmiset pitäisi heidän iästään riippumatta kohdata yksilöinä, joilla on hyvinkin erilaisia tarpeita. 70-vuotias eläkeläinen voi olla vaikka 95-vuotiaan äitinsä omaishoitaja. Saako hän riittävästi tukea, jotta oma kunto ei romahda?

Asenteet ikääntymistä kohtaan vaativat laajempaakin ravistelua. Jokainen voi aloittaa sen lähipiirissään ja päivittää käsityksensä vanhenemisesta.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.